Nimeni on Marjukka Nurmi ja perheeseeni kuuluu myös poikani Miro.

Olen harrastanut saksanpaimenkoiria aina vuodesta 1984, jolloin ostin ensimmäisen spk:n Roin.
Kasvatusura lähti käyntiin huomattavasti myöhemmin vuonna 1994, jolloin spn Jatta tuli taloon. Jatta ei
osoittautunut jalostuskoiraksi synnytysvaikeuksien vuoksi, joten käytin Jattaa jalostukseen vain kerran.

Ensimmäinen sakemannipentue, yksi ainoa pentu keisarinleikkauksella, syntyi vuonna 1996. Kelpiet ja serrat
tulivat mukaan kuvioihin v. 1997; ensimmäinen kelpiepentue syntyi v. 2000 ja ensimmäinen oma serrapentue
vasta v. 2002, joskin sijoitus- ja osaomistuspentueista ensimmäinen syntyi 2000.

Olen suorittanut sekä kasvattajan perus- että jatkokurssin, kehäsihteerikurssin, koulutusohjaajakurssit ja
koetoimitsijakurssin. Olen toiminut aktiivisesti Härmän kennelkerhossa (johtokunnassa sihteerinä /
rahastonhoitajana 1995 - 2010 ) ja Suomen Serrat- yhdistyksessa (yhdistyksen puheenjohtajana
2005-2006, jalostustoimikunnan jäsenenä 2005-2009, 2012- , jalostustoimikunnan puheenjohtajana
2007-2009, hallituksen jäsenenä 2012-  ) Minut on palkittu Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin pronssisella
ansiomerkillä 2007.

Tavoitteenani on kasvattaa kaikissa roduissa terveitä, monipuolisia koiria, joilla voi harrastaa niin käyttö-
kuin näyttelypuoltakin. Kaikissa roduissa tärkeintä on terveys ja luonne, joskin koira saa olla kauniskin.
Myös geenipohjaa pyrin pitämään leveänä kaikissa roduissa.
miten tämä kaikki alkoi...
Tästä kai tämän voi sanoa alkaneen! Vasemmalla minä äitini sylissä
n. 5 kk ikäisenä, oikealla isäni edessään  karhukorpelainen narttu
Sinku. Vuosi on 1970.
Jalostusperiaatteista:

Hyvä jalostuskoira on terve, sillä on A-C-lonkat ja 0-1 kyynerpäät rodusta riippumatta. Se on vapaa myös
muista perinnöllisistä sairauksista, joita rodulla mahdollisesti esiintyy. Sillä ei ole allergioita tai muitakaan
sairauksia. Sen fyysinen kunto on hyvä ikään katsomatta, se on lihaksikas ja liikkuu mielellään. Se on
periyttänyt jälkeläisilleen toivottavia ominaisuuksia.

Se on osoittanut  koulutettavuutensa ja hyvähermoisuutensa, joko tuloksilla tai sen koulutettavuus on
muuten todettavissa. Se tulee normaalitilanteessa toimeen aikuisten ja lasten kanssa. Se käyttäytyy
luontevasti myös vieraissa paikoissa, vieraiden ihmisten seurassa eikä stressaa turhista. Ulkonäöltään se on
rodunomainen, mutta ei välttämättä näyttelytähti.

Hyvä jalostusnarttu antaa astua itsensä normaalisti, synnyttää ilman suurempia apuja, hoitaa pentunsa hyvin
ja käyttäytyy niiden seurassa luontevasti. Se käyttäytyy myös pennunkatsojia kohtaan varmasti ja
ystävällisesti ja samalla opettaa omalta osaltaan tätä käytöstä pennuilleen.
Hyvä jalostusuros astuu itse. Keinosiemennys on perusteltua vain tuonti- tai pakestespermalla, ei sen
vuoksi ettei uros uskalla tai osaa astua.

Jokainen meillä syntyvä pentue on tarkan harkinnan tulos. Vanhempien valinnassa kiinnitän ensimmäiseksi
huomiota vanhempien terveyteen, luonteeseen ja sukutaulujen yhteensopivuuteen. Riskikoiria ei kannata
kerrata ja jokaisella koiralla näitä riskejä suvussa on, rotuun katsomatta. Vanhempien tulee olla terveitä,
hyvähermoisia, rodunomaisia ja varmakäytäksisiä sekä korjata toistensa puutteita.

Sukusiitos voi joissakin tapauksissa olla perusteltua, eikä ulkosiitos ole autuaaksi tekevä asia. Molempia
tarvitaan, jotta toivottavat ominaisuudet säilyvät rodussa. Haetut ominaisuudet näkyvät usein vasta
vuosikymmenten päästä, mitään ei saavuteta parissa sukupolvessa. Jos sinua kiinnostaa jonkin yksittäisen
yhdistelmän jalostussuunnitelma, niin voit ottaa yhteyttä. Kerron mielelläni lisää.

Jokainen meillä syntyvä pentu on luovutettaessa vähintään kolmeen kertaan madotettu, rekisteröity,
eläinlääkärin tarkistama ja tunnistusmerkitty. Pennut syntyvät sisällä talossa ja saavat paljon huomiota ja
virikkeitä ennen luovutusikää, suuri kiitos tästä kenneltytöille ja -pojille :)

Toivon että pennunomistajat pitäisivät yhteyttä myös myöhemmin, joskaan en vaadi sitä. Kuulen aina
mielelläni kasvattieni kuulumisia ja otan vastaan valokuvia. On ihana nähdä miten pennut kehittyvät
aikuisiksi. Näyttelyissä ja kokeissa sekä niihin valmistautumisessa autan niin paljon kuin mahdollista ja
kannustankin niihin osallistumaan.

Tärkeintä on kuitenkin että koiralla on rakastava koti, jossa se saa elää normaalielämää!
Oikealla poikani Miro leikkimässä saksanpaimenkoiran
pentujen kanssa vuonna 2008.